Menipä tän jutun väsäämiseen kauan aikaa, mutta parempi julkaista myöhään kuin ei milloinkaan. :)
Kauniin sunnuntain kunniaksi halusin käydä Nemon ja miehekkeen kanssa pitkällä lenkillä nauttien auringonpaisteesta ja valokuvia räpsien.
Yllä olevassa kuvassa en ole kyykkykakalla vaan ottamassa kuvia uutukaisella pokkarillani. ;) On muuten aika hankalaa ottaa kuvia pienemmästä koirasta, koska yläilmoista kuvattuna perspektiivi on väärä ja jos menen kyykkyyn niin Nemo tulee luokse ja sitten ei kuvaamisesta tuu mitään kun kohde liikkuu niin kovaa. Plus tietenkin tämä mustavoittoisen koiran kuvaaminen valkoista lunta vasten.. Hankalaa. :D
"Joooooo! Mä tuuuuun!"
Ei ollu ees pelottava!
Tarkoitus oli kävellä Rajasaareen, mutta ei itse puistoon kun ei tiedä millaista sakkia siellä on. Rajasaarentiellä päätettiinkin kävellä jäätä pitkin nyt kun vielä jää kantaa.
Nähtiin toinen sheltti! Se oli saman värinen ku Nemo ja aikalailla saman kokoinenkin. Tosin Nemon kasvettua aikuismittaansa tuskin koko olisi enää ihan samaa luokkaa.
"Jee, me ollaan samiksii!"
Puolessa välissä jäätä todettiin, että ei kyllä takaisin kävellä (päällinen lumesta oli sulanut, joten ainakin minua alkoi hirvittää eteneminen..) Otettiin
siis suunta kohti Rajasaarta, tarkoituksena kävellä "hiljaisemmalta
puolelta" pois. Rajasaaressa ei ole siis mitään jakoa, mutta ihmiset
tuppaavat jäämään sinne rannan puolelle, joten toinen puoli jää yleensä
tyhjemmäksi.
Antti kuvaili maisemia ja jälkeenpäin huomasi, että yhteen kuvaan oli tullut "photobomb". Koira juoksi kesken kuvaamisen ruutuun eikä sitä huomattu kun vasta kotona. :)
Rajasaaren kohdalla huomasin, että tosiaan tänään toinen puoli saaresta on aika autio, joten ehkä tuon pennun kanssa uskaltaa sitä puolta kävellä. Karkaamisesta en niinkään ollut huolissani, koska Nemo tulee aika hyvin luokse kutsusta. Entinen koirani Sofi ei ollut hyvä tulemaan luokse, joten olen ihan pennusta asti harjoitellut luoksetuloa Nemon kanssa.
"Tullaaaaaan!"
Yksi nainen teki juuri niin kuin ei pitäisi tehdä koiran luoksetulossa.. Koira ei ollut vielä valmis lähtemään puistosta ja käveli eri suuntaan kuin emäntänsä. Omistaja siinä sitten maanitteli (ei tietenkään herkulla) ja lopulta häneltä ilmeisesti meni hermot ja alkoi vihaisesti vaatimaan koiraa tulemaan luokse.
Joo, koirahan ihan varmasti tulee vihaisen omistajan luokse, eikö niin? Varmaan voitte arvatakkin, että koirahan lähti ihan päinvastaiseen suuntaan ja viisveisasi omistajansa toiveista. Eihän vihaisen omistajan luokse edes kannata mennä..
Kerrankin näin kun eräälle toiselle koiranulkoiluttajalle kävi samalla tavalla. Koira ei tullut hetinyt käskystä luokse, omistaja hermostui ja lopulta kun koira tuli niin omistaja mätkäytti sitä kuonolle. Voin kuvitella miten innokkaasti se koira ensi kerralla tulee luokse kutsusta jos palkkioksi saa turpiinsa..
Kuten huomaatte, ei siellä toisella puolella niin montaa hurttaa ollut. Rannan puolella koiria oli varmaan parikymmentä. Ei olla ihan varmoja kun ei menty lähellekkään.
Mökki pelotti vähäsen, mutta mentiin mamin kanssa rohkeasti tutkimaan. Kuvassa halaan pylvästä ja höpöttelen mökille, jotta Nemo ymmärtäisi ettei siinä ole mitään huolehdittavaa. Omistajan käytöksessä sen sijaan ehkä on.. :D
"Heiiiii, ootteko tekin mun kavereita?"
"iiks, älä tuu liian lähelle! Karkuuuuuun!"
Näkymä rantaan
"Hmm.. kukas sä oot?"
"Onks siellä jotain jännääkin?"
"No! Leikitäänkö?"
"Ooks sä kiva kaveri vai pelottava kaveri?"
"Invaasio! Huiiiii, pakooooon!"
Arkkivihollinen!
Wrooooooom!
Nähtiin pikkuruinen kleini, joka tuli ihan iholle ja sen jälkeen aina kipitti pakoon. Näyttipä tutulta käytökseltä.. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti