Voittaja 2012

8.-9.12. tuli vietettyä Helsingin Messukeskuksessa seuraamassa koiruuksia. Lauantaina katselin koiratanssia ja kiertelin messualueella ennen kuin piti lähteä ystäväni lakkiaisiin. Sunnuntaina menin yksin ja seurasin Houkutusten Highwaytä ja Kotiagia. Ja pari leluakin tarttui mukaan.. ;)

Käytiin Helsingin kesänäyttelyssä katsomassa shelttejä. Ei hirveän kauaa vietetty aikaa kehän ääressä, koska suoraan sanottuna ummikon silmin näyttelyt oli aika tylsää katsottavaa.. Noh, ainakin nähtiin niitä shelttejä. :)

 

Löytyihän sieltä avomiehellenikin jotain kuolattavaa.. :D

Hupaisa sattuma

Mä oon metsästänyt Koirat-lehteä tässä jonkin aikaa. Lähikaupoista ei oo löytyny, mut äskettäin Alepassa oli. Ja mikäs muukaan rotu siinä kannessa oli kuin...

(sori, webbicamera ottaa näköjään peilikuvia.. yritä tosta tekstistä sit selvää saada..)

...shetlanninlammaskoira! Eli jotain kohtaloa tää selkeesti on, koska juuri shetlanninlammaskoiraa me halutaankin. Väri vain on väärä, tricoloria me ensisijaisesti etsitään. Mutta silta, hupaisaa, että kannessa on just se rotu. :D

Koirakirjojen armeija

Tämmöisen koirakirja-arsenaalin oon hankkinu ja vielä on paljon luettavaa ennen pennun tuloa. Dummies-kirjassa oon jo reilusti yli puolenvälin ja Citykoiraa oon jo aloitellu. Suuri Koirakirja on jo luettu. Koiran Elekieli ja Koiran Etikettiopas on selailtu. Laitan vaikka jotain esittelyä jos joku näistä on ihan helmi ja suositeltava. :) 

Suuri Koirakirja on siinä mielessä kiva kun siinä on eri rodut esitelty melko kompaktisti, vaikka kyseessä on suuri kirja. Ihan kaikkia rotuja ei opuksessa esitelty (esim. lapinporokoira, möh!), mut ainakin yleisimmät. Onhan koirarotuja useita satoja olemassa ja niiden kaikkien esittely tekis kirjasta ehkä turhan paksun? Dunno. 

Viimeisessä kuvassa pilkistääkin The Rotu. ;)

Lähtölaskenta alkaa..

Mulla on koirakuume.

 

Tiibetinspanieli Sofi oli virallisesti mun koira, mutta se jäi vanhempieni luokse asumaan kun muutin kotoa. Eli oon käytännössä ollu koiraton jo useita vuosia. Mullahan on ollu marsuja yli neljä vuotta (ostin ensimmäiseni heti muuttettuani pois kotoa) ja olen niitä kasvattanutkin. Nyt olen tässä harrastuksessa tullut siihen pisteeseen etten halua enää kasvattaa marsuja. Yksi poikue on vielä tuloillaan, jotta saan pidettyä ensimmäisen marsuni verilinjaa elossa, mutta varsinaista kasvattamista ei enää tule.

Marsut on loppupeleissä aika yksinkertaisia eläimiä. Marsu ei oikeastaan ymmärrä ihmistä. Maailma pyörii lähinnä ruuan ympärillä. Sille ei pysty opettamaan oikeastaan mitään. Harva marsu on sisäsiisti. Niitä ei voi viedä mihinkään - tai ainakaan ne ei siitä nauti. Harrastusmahdollisuudet on tosi pienet. Eikä marsua oikein kunnolla voi surkean päivän jälkeen pusertaa kainaloon ja onhan se on muutenkin tosi pieni kaiken suhteen. Haluan lemmikiltäni jotain "enemmän"... 

Muutenkin musta tuntuu, että tavallaan hankin marsuja koiran tilalle, jotta mulla olisi joku "oma" lemmikki kun muutin pois kotoa. Mutta mihin koiraihminen karvoistaan pääsis..

Useampi viikko sitten mun päähän pomppas ajatus - koira. Toki olen nää kaikki vuodet ajatellut, että kyllä mä vielä koiran hankin "sitten joskus". Muutama viikko sitten tajusin, että "sitten joskus" voisi ihan hyvin olla "nyt". Mitä mä odotan? Päähän ei ilmesty mitään syitä miksei koiran aika voisi olla nyt.

Koiran koolla tai turkin pituudella ei ole suunnattomasti väliä.  Liikunnantarve ei saisi olla suunnattoman suuri, mutta en halua mitään sohvaperunaa joka ei jaksa leikkiä mun kanssa. Haluaisin kokeilla agilitya, tokoa jne. mutta en etsi ensisijaisesti harrastuskaveria. Tai ainakaan sellaista jolla riittää energiaa paaaaljon minua pidempään.. Asuntomme on pienehkö, mutta kyllä täällä piilosleikit ja tennispallon heittämiset onnistuu. :)

Kahlasin koirarotuja urakalla läpi ja tein kaiken maailman koirarotutestejä. Vastaukset oli aina erilaisia.. Eniten mä ehkä hämmennyin kun ehdotuksiin pärähti puli.. :D Whippet tuli kans vähän puskista.

Avomieheni on täysin rakastunut saksanpaimenkoiriin ja sellaistahan se haluais. Mutta eiköhän sekin oo sisäisesti ymmärtäny ettei sussari oo meille nyt sopiva koira. Novascotiannoutajaa pohdin jonkin verran, mut jotenkin se ei vaan "säväyttäny". Lapinporokoiraan ihastuin kovasti, mutta todettiin sekin olevan ei-sopiva meille. Mä olin jo niin fiiliksissä kun porokoira on vaan niin törkeen kaunis koira. Melkeenpä jopa kauniimpi kuin mun "super-unelma" eli alaskanmalamuutti/husky. Mutta senkin mä hylkäsin vaihtoehdoista kokeneempia kuunneltuani. Shetlanninlammaskoira näytti vahvimmalta vaihtoehdolta.

Koirakirjoja on tullu ostettua jonkin verran, joskin muutama löytyi jo valmiina hyllystä. Annoin itselleni luvan myös ostaa koiralle muutamia leluja valmiiksi. Ensimmäisille kasvattajillekin on laitettu alustavaa kyselyä ja suurin osa niistä onkin jo vastannut. Ajateltiin, että ensi keväänä olisi hyvä ajankohta ottaa koiranpentu. Jonkinlainen loma olisi varmaan hyvä saada siihen hollille, että voi rauhassa tottua elämään koiranpennun kanssa. Kesäloma olis varmaan se parhain kun vois käydäkin miljoona kertaa päivässä koiran kanssa pihalla. Mutta pentu otetaan kun sopiva löytyy, oli kesälomaa tai ei.

Ja koira tulee nimenomaan olemaan mun koira, koska mun mielestä etenkin lapsettoman pariskunnan kannattaa päättää kumman koira loppupeleissä on. Ei ole reilua koiralle joutua pomppimaan kahden kodin välissä jos koiralla on "yhteishuoltajuus" ja pari eroaakin. Toki haluan viettää koko loppuelämäni avomieheni kanssa, mutta koskaan ei voi olla täysin varma. Eroja harvemmin suunnitellaan. Mutta toivotaan, ettei koskaan tarvitse erota. :)

Just can't wait! My puppy!!