Ensimmäistä kertaa koirapuistossa

Lauantaina oltiin ensimmäistä kertaa Nemonaattorin kanssa koirapuistossa. Oli mielettömän kivaa kulkea vapaana isossa koirapuistossa. :) Nemo tuli hienosti luokse kutsusta. Aluksi saatiin olla rauhassa, mutta kyllä sitten saatiin leikkiä toisenkin koiran kanssa. Ja tulihan siihen puistoiluun sitten ihan uusia ulottuvuuksia kun pääsi kirmaamaan kaverin kanssa.

Nähtiin samalla reissulla hiihtäjiäkin, hui! Joku hiihtotapahtuma kun oli tossa Stadionin lähellä. Mutta ei toi Nemo oikeen hiihtäjistä välittänyt. Toivottavasti päästään vielä lähemmin tutustumaan hiihtäjiin.

 

Voihan porkkana!

Koiranpentuarki on alkanut niin hyvässä kuin pahassakin. Avomies tuli aikalailla samantien kipeäksi, joten olen saanut huolehtia pennusta melkeinpä yksin (ja tietenkin kipeästä miehestäni..) Tämä tarkoittaa siis mm. katkonaisia öitä, mistä en ole lainkaan iloinen. Puhumattakaan tuosta haukkumisesta mitä Nemo shelttinä harrastaa valitettavan usein.. Mutta tämä tiedettiin jo ennalta ja kyllä tän kestää. Mutta etteivät ihmiset nyt kuvittele, että pennun kanssa on kaikki ihan ruusuilla tanssimista niin ei se kyllä niinkään ole.. Palkitsevaa, mutta myös raskasta tämä pennun kanssa eläminen.

Mutta on tää pennun kanssa eläminen ihanaakin. :) Ihanaa kun toinen on niin  ihana ja se on niin ihanaa kun sen mielestä mäkin oon ihana ja kaikki on vaan niin ihanaa! ♥ IHANA! Olo tuntuu kokonaiselta kun koira on taas talossa. Ja fiksukin tuo on! (Ainakin välillä.. ;D) Siitä kasvaa vielä komea harrastuskoira!

"Nemo tapaa PORKKANAN"

Viime yönä mä ilmeisesti olin kouluttanut Nemoa unissani.. Kovaan ääneen kailottanu "Jess! Hyvä poika! Hienosti menee.. Jess!" Ja Nemo oli ihmetellyt mitä se mamma oikeen höpäjää keskellä yötä.. :D

Eikä mokoma osaa arvostaa mun lauluakaan. Rupeaapi itkeskelemään kun hoilotan.. Voe voe, saa vaan luvan tottua siihen, että mammaa laulattaa - ja usein. ;)