Koiranpentuarki on alkanut niin hyvässä kuin pahassakin. Avomies tuli
aikalailla samantien kipeäksi, joten olen saanut huolehtia pennusta
melkeinpä yksin (ja tietenkin kipeästä miehestäni..) Tämä tarkoittaa
siis mm. katkonaisia öitä, mistä en ole lainkaan iloinen. Puhumattakaan
tuosta haukkumisesta mitä Nemo shelttinä harrastaa valitettavan usein..
Mutta tämä tiedettiin jo ennalta ja kyllä tän kestää. Mutta etteivät
ihmiset nyt kuvittele, että pennun kanssa on kaikki ihan ruusuilla
tanssimista niin ei se kyllä niinkään ole.. Palkitsevaa, mutta myös
raskasta tämä pennun kanssa eläminen.
Mutta
on tää pennun kanssa eläminen ihanaakin. :) Ihanaa kun toinen on niin
ihana ja se on niin ihanaa kun sen mielestä mäkin oon ihana ja kaikki on
vaan niin ihanaa! ♥ IHANA! Olo tuntuu kokonaiselta kun koira on taas
talossa. Ja fiksukin tuo on! (Ainakin välillä.. ;D) Siitä kasvaa vielä
komea harrastuskoira!
"Nemo tapaa PORKKANAN"
Viime yönä mä ilmeisesti olin kouluttanut Nemoa unissani.. Kovaan ääneen
kailottanu "Jess! Hyvä poika! Hienosti menee.. Jess!" Ja Nemo oli
ihmetellyt mitä se mamma oikeen höpäjää keskellä yötä.. :D
Eikä
mokoma osaa arvostaa mun lauluakaan. Rupeaapi itkeskelemään kun
hoilotan.. Voe voe, saa vaan luvan tottua siihen, että mammaa laulattaa -
ja usein. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti