Pentukurssin kolmas tunti

Viime kerran tokopainoitteinen pentukurssi meni kyllä aika pyrstölleen.. Ensinnäkin en kerennyt (mukamas..) harjoittelemaan edellisen tunnin asioita viikolla ollenkaan. Ja lähdettiin kurssipäivänä myöhässä aikataulusta eikä keritty kunnolla ulkoiluttamaan Nemoa, joten koiralla ei ollut keskittyminen kohdallaan. Kesken tunnin käytiin sitten ulkona tarpeilla, mutta kakkoshätä jäi ilmeisesti vielä jäytämään. Lohduttavaa kuitenkin tietää, että tunnin onnistumattomuus johtui kuitenkin vain ulkoilutuksen ja harjoittelun puutteesta eikä mistään "vakavemmasta". Omaa saamattomuutta vain..

Tunnilla käytiin aluksi läpi taas tuota kaiken oppimisen kulmakiveä: katsekontaktia. Tällä kertaa katsetta peruuttaessa, sivulla ja seuratessa. Harjoiteltiin myös maahanmenoa sivulla ja siellä pysymistä. Käännöksiä emme ehtineet harjoitella kun käytiin siellä ulkona ja sinä aikana Nemolla meni keskittyminen. Päätin sitten harjoitella niitä katsekontakteja, että saatais koira uudestaan lämmiteltyä yhteiseen tekemiseen.

Tunnin loppupuolella harjoiteltiin myös pujottelua toisten koirien välistä. Meidän harjoittelemattomuus seuraamisessa näkyi kyllä tässä, mutta ihan hyvin se Nemo silti seurasi olosuhteisiin nähden.

Lopuksi vielä tehtiin luoksetuloharjoitus. Minulla oli toiveet korkealla tän suhteen, koska ollaan Nemon kanssa harjoiteltu paljon luoksetuloa. Hirvitti kyllä kun Nemo ei tuntunut välittävän mun poismenosta ollenkaan vaan katseli niitä muita koiria vaikka kuinka houkuttelin kiinnittämään huomiota minuun. Mitä jos se juoksisi noiden muiden koirien luo? Etenkin jos se juoksee niiden "heikkohermoisten" luo...

Kutsusanan sanoessani koira pääsi irti ja muihin vilkaistuaan päätti juosta kuitenkin minun luokseni. HUH! :D

Tunnin jälkeen ollaan harjoiteltu vähän enemmän (etenkin sivulle tuloa, koska mielestäni sen pitää sujua hyvin ennen kuin voi oikeaoppisesti seurata), mutta onhan tää viikko aika lyhyt aika. Viikot menee koko ajan nopeammin ja nopeammin mitä enemmän kevättä ja kesää kohti mennään.

Retki Rajasaareen

 Menipä tän jutun väsäämiseen kauan aikaa, mutta parempi julkaista myöhään kuin ei milloinkaan. :)

Kauniin sunnuntain kunniaksi halusin käydä Nemon ja miehekkeen kanssa pitkällä lenkillä nauttien auringonpaisteesta ja valokuvia räpsien.

Yllä olevassa kuvassa en ole kyykkykakalla vaan ottamassa kuvia uutukaisella pokkarillani. ;) On muuten aika hankalaa ottaa kuvia pienemmästä koirasta, koska yläilmoista kuvattuna perspektiivi on väärä ja jos menen kyykkyyn niin Nemo tulee luokse ja sitten ei kuvaamisesta tuu mitään kun kohde liikkuu niin kovaa. Plus tietenkin tämä mustavoittoisen koiran kuvaaminen valkoista lunta vasten.. Hankalaa. :D

"Joooooo! Mä tuuuuun!"

Ei ollu ees pelottava!

Tarkoitus oli kävellä Rajasaareen, mutta ei itse puistoon kun ei tiedä millaista sakkia siellä on. Rajasaarentiellä päätettiinkin kävellä jäätä pitkin nyt kun vielä jää kantaa.

Nähtiin toinen sheltti! Se oli saman värinen ku Nemo ja aikalailla saman kokoinenkin. Tosin Nemon kasvettua aikuismittaansa tuskin koko olisi enää ihan samaa luokkaa.

"Jee, me ollaan samiksii!"

Puolessa välissä jäätä todettiin, että ei kyllä takaisin kävellä (päällinen lumesta oli sulanut, joten ainakin minua alkoi hirvittää eteneminen..) Otettiin siis suunta kohti Rajasaarta, tarkoituksena kävellä "hiljaisemmalta puolelta" pois. Rajasaaressa ei ole siis mitään jakoa, mutta ihmiset tuppaavat jäämään sinne rannan puolelle, joten toinen puoli jää yleensä tyhjemmäksi.

Antti kuvaili maisemia ja jälkeenpäin huomasi, että yhteen kuvaan oli tullut "photobomb". Koira juoksi kesken kuvaamisen ruutuun eikä sitä huomattu kun vasta kotona. :)

Rajasaaren kohdalla huomasin, että tosiaan tänään toinen puoli saaresta on aika autio, joten ehkä tuon pennun kanssa uskaltaa sitä puolta kävellä. Karkaamisesta en niinkään ollut huolissani, koska Nemo tulee aika hyvin luokse kutsusta. Entinen koirani Sofi ei ollut hyvä tulemaan luokse, joten olen ihan pennusta asti harjoitellut luoksetuloa Nemon kanssa.

"Tullaaaaaan!"

Yksi nainen teki juuri niin kuin ei pitäisi tehdä koiran luoksetulossa.. Koira ei ollut vielä valmis lähtemään puistosta ja käveli eri suuntaan kuin emäntänsä. Omistaja siinä sitten maanitteli (ei tietenkään herkulla) ja lopulta häneltä ilmeisesti meni hermot ja alkoi vihaisesti vaatimaan koiraa tulemaan luokse.

Joo, koirahan ihan varmasti tulee vihaisen omistajan luokse, eikö niin? Varmaan voitte arvatakkin, että koirahan lähti ihan päinvastaiseen suuntaan ja viisveisasi omistajansa toiveista. Eihän vihaisen omistajan luokse edes kannata mennä..

Kerrankin näin kun eräälle toiselle koiranulkoiluttajalle kävi samalla tavalla. Koira ei tullut hetinyt käskystä luokse, omistaja hermostui ja lopulta kun koira tuli niin omistaja mätkäytti sitä kuonolle. Voin kuvitella miten innokkaasti se koira ensi kerralla tulee luokse kutsusta jos palkkioksi saa turpiinsa..

Kuten huomaatte, ei siellä toisella puolella niin montaa hurttaa ollut. Rannan puolella koiria oli varmaan parikymmentä. Ei olla ihan varmoja kun ei menty lähellekkään.

Mökki pelotti vähäsen, mutta mentiin mamin kanssa rohkeasti tutkimaan. Kuvassa halaan pylvästä ja höpöttelen mökille, jotta Nemo ymmärtäisi ettei siinä ole mitään huolehdittavaa. Omistajan käytöksessä sen sijaan ehkä on.. :D

"Heiiiii, ootteko tekin mun kavereita?"

"iiks, älä tuu liian lähelle! Karkuuuuuun!"

Näkymä rantaan

"Hmm.. kukas sä oot?"

"Onks siellä jotain jännääkin?"

"No! Leikitäänkö?"

"Ooks sä kiva kaveri vai pelottava kaveri?"

"Invaasio! Huiiiii, pakooooon!"

Arkkivihollinen!

Wrooooooom!

Nähtiin pikkuruinen kleini, joka tuli ihan iholle ja sen jälkeen aina kipitti pakoon. Näyttipä tutulta käytökseltä.. :D

Ja loppuun ihan "muotiblogiposeeraus" jutun kruunuksi. :)

Töölönlahdella

Avomieheni kävi sunnuntai aamuna Nemon kanssa Töölönlahdella ihastelemassa auringonnousua. Päällä meillä oli uudet Hurtan valjaat, jotka ostettiin ensisijaisesti autoilua varten.

Harvahammas

Meidän pikku-Nemo on kasvamassa isoksi! 

Siltä lähti ensimmäinen hammas!

Repikäämme roskalehdet..

Tänään olikin mukava yllätys kotiin tullessani. Nemo oli päättänyt pistää lehtiroskiksen uuteen uskoon ja silputa roskalehtiä. Olisi nyt samalla vaivalla vienyt vaikka lehtiroskikseen.. :D 

Aikaisemmin Nemo ei ole tehnyt "tuhmuuksia" muuta kuin muutamia vaatteita se on saattanut pihistää lattialta ja viedä niitä olohuoneeseen. Joskus jätän sukkia tms. ihan tietoisesti lattialle, jotta voin tarvittaessa sanoa Nemolle ettei hänellä ole asiaa koskea kaikkeen mitä lattialla on. Joskus voi nimittäin vahingossa jäädä tai pudota jotain lattialle ja Nemon täytyy silloin tietää ettei niihin saa koskea. Hänellä on omat lelunsa.

Ja onhan se joskus kokeillut hampailla vaikka mitä, mutta ei ole varsinaisesti tuhonnut mitään. Noh, kerta se on ensimmäinenkin, mutta toivotaan ettei vastaavaa turhautumista enää niin kovasti tulisi tai ainakaan siitä muodostuisi tapaa.

Jätämme Nemolle päivittäin puuhaa (mm. Kong), mutta ilmeisesti pitää jättää vielä enemmän puuhaa. Onhan se kurjaa olla kotona yksin.. Vähemmästäkin turhautuu. Meillä on ollut ensimmäisestä työviikostani myös DAP päällä yksinolon helpottamiseksi. En tiedä toimiiko se, mutta en ole uskaltanut sitä vielä seinästäkään irroittaa.

Menenpä samantien katsomaan huomiseksi järsittäviä valmiiksi. :)

Tokopainotteisen pentukurssin toinen tunti

Flunssainen olo parani jo hiukan (yöllistä astmakohtausta lukuunottamatta..), joten päätin sittenkin kerätä itseni sairaspediltäni ja osallistua pentukurssin toiselle treenipäivälle. Mieheni jo pelotteli, että jos hän menee tilalleni ohjaamaan niin koira menee ihan pilalle.. Siinä olikin sitten motivaatiota parantumiseen. :D Jos joku pilaa mun koiran niin olkoon se sitten minä itse..

Vaikka eipä tossa nyt niin kovasti urheilemaan joutunut: autolla Kompassille, portaat ylös, maassa istumista, muutamat askeleet pitkin huonetta, portaat alas ja autolla kotiin. Kyllä tommoisen jaksaa vaikka olisikin flunssa-toipilas. Onhan tuommoinen reilu 45min ohjattu tuokio ihan eri asia kuin vaikka 7h työpäivä. Mutta maanantaina menen kyllä taas töihin ellei tässä nyt tule joku takapakki.

Tämän päivän tunnilla kertailtiin katsekontaktia paikalla ollen (kotiläksyt oli hyvin tehty, joten hienostihan meni) ja aloiteltiin katsekontaktia ohjaajan liikkuessa. Itselle tämä oli vähän hankalampi osio kun en oikein nähnyt niistä pienistä silmistä, että koska se katsoo silmiin eli koska pitää palkata. Onneksi näissäkään jutuissa ei todellakaan tarvitse heti onnistua, kyllä sitä harjoittelemalla oppii. :)

Seuraavaksi harjoiteltiin sivulletuloa, tällä kertaa käskysanan ("sivulle") kanssa. En aina enää ottanut vauhtia astumalla taakse vaan nyt ohjeistin enemmän vain kädellä. Kaukana on kyllä vielä se, että Nemo tottelisi pelkkää käskysanaa.. :)

Sitten harjoiteltiin seuraamista käskysanalla ("seuraa") ja käännöksiä. Eteenpäin lähdetään vasemmalla jalalla ja käännökset tehdään oikealla jalalla. Harjoiteltiin myös maahanmenoa seuraamisen yhteydessä ja irtautumista koiran pysyen maassa.

Kurssikaverilla ei ilmeisesti ollut tarpeeksi hyviä herkkuja mukana, joten hänen koiransa ei ollut kiinnostunut tekemään töitä kun palkkakaan ei ollut hyvä. Meidän lihapullista onneksi riitti sillekin koirakolle ja johan alkoi lyyti kirjoittaa sielläkin. :) Eli muistakaa ottaa ehdottomasti herkkua koiralle mukaan treeneihin, jotta tekeminen on oikeasti mieleistä. Toki palkata voi myös lelullakin, mutta siinäkin sama juttu. Palkan pitää olla koiralle oikeasti jotain tavoittelemisen arvoista.

Jälkeenpäin käytiin myös koirapuistossa hölkkäämässä isompien koirien perässä. Vaikka kuinka haukuttiin niille niin ei ne halunnu leikkiä meidän kaa. :( (Vaikka me kyllä juostiin aina pakoon ku ne vähänkään vilkaisi meihin.. :D)

Märkä koira

Poden tässä vuosisadan flunssaa. Joka paikkaa kolottaa ja särkee.. Nukkumisestakaan ei meinaa tulla mitään kun henki ei kulje kunnolla.

Sen verran äklö olo oli kuitenkin että päätin käydä kylvyssä. Nemo tapansa mukaan halusi osallistua mukaan touhuun ja lopulta koko koira oli niin märkä ja saippuassa, että pääsi sitten sekin suihkuteltavaksi. Varmaan sanomattakin selvää ettei suihku oo meidän paras kaveri ainakaan enää tän jälkeen..

 

Voi sitä surkeuden määrää - ja jos katse voisi tappaa.. :D