sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Pentukurssin aloitus


Nyt on takana ensimmäinen päivä pentukurssiamme. Viikko sitten oli luento ja nyt pääsi Nemonaattorikin tekemään juttuja. Nemolla oli kurssille mennessä vähän maha löysällä aamulla kun olin edellisenä päivänä syöttänyt uutta herkkua (oh why, oh why I did it? Worst idea and timing ever..), mutta en sitten ollut niin huolissani kun tiesin mistä löysä maha johtui. Ens kerralla oon fiksumpi ja totutan pienemmällä määrällä enkä anna uusia makuja ennen ku pitää mennä johonkin tärkeeseen paikkaan..

Olimme aika hyvissä ajoin koirakoululla, mutta liikaa odottelua ei ollut. Pääsimme ensimmäisenä tutkimaan huonetta. Nemo oli innostunut ja tutkaili kiinnostuneena uutta paikkaa. Oli hyvä kun saatiin hetki rauhassa tutustua tilaan ennen muiden koirien tuloa. Muutamat kurssitoverit nimittäin haukkuivat niin paljon, että meitä kyllä vähän hirvitti aluksi. Olisi ollut ehkä turhan kova pähkinä purtavaksi jos heti ekalla kerralla mennään vieraaseen paikkaan ja siellä on vielä tosi kova meteli.. Etenkin kun Nemo on vähän epävarma kun muut haukkuu. Saatiin kyllä hommia tehtyä kun tajuttiin ettei ne muut koirat sieltä tuu kimppuun.

Ekalla tunnilla harjoiteltiin tietenkin ihan perus juttuja. Katsekontakti meni meillä heti puihin, koska olin kotona harjoitellu targetia ja Nemo vaan tuijotteli niitä käsiä pohtien, että miten sen namin sieltä sisältä saakaan. Tarjottiin istumista, maahanmenoa, nuolemista, hyppimistä, mutta ei. Ei katsonut silmiin. :D Ihan turhautti kun heti ensimmäisillä metreillä meni mönkään. Kenties käsissäni olleet lihapullatkin olivat niin vastustamattomia ettei siinä mihinkään silmiin kerinnyt katselemaan.. :D

Seuraavaksi vuorossa oli maahanmenoa (se me osattiin aika hyvin) ja sivulle tuloa (meni yllättävän hyvin ekaksi kerraksi!) Tunti meni kyllä aivan älyttömän nopeasti! Nyt onkin kotiläksynä tehdä noita harjoituksia. Katsotaan sitten viikon päästä taas, että miten on oppi mennyt perille.

Heti kotiin päästyäni harjoittelinkin jo tota katsekontaktia. Vähän sovelsin sitten itse ("mun koira, mä pilaan sen jos mä haluun"-mentaliteetilla) ja tein jonkun satunnaisen äänähdyksen, jotta Nemo tajuaisi katsoa minuun. Esimerkiksi köhin, puhaltelin tms. melko luonnollista ääntä ja pian Nemo tajusikin homman jujun. Aikamoinen "aaaaaa, tota sä tarkotit!"-ilme. :D Ja hienosti se katsoo nyt silmiin, vaikka itse sanonkin. x) 

Vielä on pitkä matka edessä, mutta reissuhan on vasta alussa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti